näyttelyt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Janne Martola: ”Millä kielellä aurinko tehtiin”
4.-30.9.2015
JANNE MARTOLAN KOLLAASIN UNIVERSTAS
Janne Martola nojaa moottoripyöräänsä, jonka hän on itse tuunannut. “Tämä on tärkein taideteokseni.” Martola etsii
motskarillaan romuja kollaaseihinsa. Tämä pärisevä motoristidyykkari on kuitenkin hyvin herkkä ja intiimi taiteilija.
Muistan ensi kerran, kun näin hänen töitään ajattelin “tässähän meillä on miespuolinen outiheiskanen”. Martolan
pikkuruiset herkät sattuman heittämät viivastot loivat esiin henkilökohtaista satua, millä oli jokin suhde nykyhetkeen.
Martola kertoo törmänneensä ITE -taidekäsitteeseen: “Itse Tehty Elämä! -Sellaista taidetta olen aina tehnyt. Kaikki kuvat
liittyvät omaan elämääni.” Martola kävi lävitse Valtion Kuvataideakatemian saamatta nykytaidetartuntaa. Myöskin hän
pääsi eroon nuoruuden illuusiojuomista ryhtymällä narkkaamaan raittiutta. Samalla hänelle avautui yhä tarkempi maailma
ja energia hyödyntää sitä teoksissaan. Hän siirtyi kollaasintekijäksi.
” Kollaasitekniikalla työskennellessäni valikoinnin merkitys koostuu. Miksi tietty elementti sopii teokseen? Miksi toinen valittu
elementti taas olisi pilannut teoksen? Mahdollisuuksia on lukematon määrä joten täytyy heittäytyä virran vietäväksi, luottaa siihen
että satunnaiset mielleyhtymät ja mieleen pullahtavat ideat ovat arvokkaita. Näistä mielikuvituksen kipinöistä on otettava heti kiinni.
Mielikuvitukseni on tila, missä tietoisuuteni voi kuvitella ja tehdä mitä vaan, rajana on vain oma mieleni. Kipinä, kuva. idea, aihio
joskus mieleeni piirtyy tarkka valmis hahmo, joskus taas mahdollisuuksien sumusta täytyy muovata, veistää, hahmottaa
epämääräisestä jotain määrättyä.”
Tässä on hyvin määritelty taiteen sisäsyntyinen prosessi ja miten se hakee ilmaisunsa eri ainesten yhteenliittymistä Martolan
Universtaalla. Hyvä esimerkki on esinekooste nimeltään ” Valaisin kokeellisille aallonpituuksille”. Siinä on korkkipintaiseen
kädensijaan istutettu metallisia `johtimia`, päällä männynkäpy, josta sojottaa lamppu. Se vaikuttaa `keksinnöltä`, joka mullistaisi
nimensämukaisesti kaiken.
Kollaaseissa on kangasta, paperia, muovia, luita, kasvinosia, palasia menneisyydestä. Mykistävistä kuvastoista ja värimaailmasta
tulee mieleen itäisessä viidakossa oleva pyhä apinatemppeli asukkineen ja palvelijoineen. Martola joogaa ja on saanut yhteyden
salaiseen puutarhaansa ja sen näkymättömään väkeen, joka ilmestyy kollaasin gluteenista eksoottisen groteskina hallusinaationa.
Eräässä hienostuneessa kollaasissa on kuva kreikkalaisesta naiskasvoista veistoksena, jolta nenä on lyöty ruttuun. Surumielisen
hahmon kruunaa tuohesta tehty tunika. Naisparan surua lisää Jannen heittämä musta varjo silmien ylle. Näin vanha hahmo herää
eloon itkemään nykyaikaa.
“Mitä kollaasiteokseni sitten ovat. Hetkiä, tapahtumia ja paikkoja valettuina muovin sisään. Hahmoja siimeksessä. Metsänpeitossa,
muovin peitossa. Ihmisiä olevina, mutta liikkumattomina, muistoina ikuisuudessa. Kollaasit ovat irti leikattuja paloja todellisuudesta,
jostain toisesta todellisuudesta. Vaihtoehtoisesta maailmasta jolla on oma tuntematon historiansa. Sen asukkaat ovat sukulaisiamme.
Esi-isämme elävät ja menneisyys on läsnä. Meitä katsotaan takaisin aluskasvillisuuden seasta, lehtien välistä.”
Maailma on täynnä kuvia, miksi maalata uusia. Sitäpaitsi öljyvärit ovat kalliita. Itse asiassa maalauksessa silmä törmää vain maaliin,
kollaasissa se näkee dramaattisia ainesvaihdoksia, kuten elämässäkin. Arte Poveran henki, taideköyhäily elää kollaasintekijöissä.
Museot eivät osta kollaaseja, koska “Ne muuntuvat”. Eikö se ole elämän tarkoitus. Mikseivät museot muutu kollaaseiksi, jatkuvasti
muuntuviksi kohtaamispaikoiksi?
Luonto ei ole kollaasi, mutta ihmisluonto on, etenkin sen saasteet. Irralleen joutuneitten palasten yhteenliittäminen on yhtäaikainen
tajunnallinen kuin konkreettinen tehtävä. Jätteet kokoontuvat taideteokseksi, missä niillä on jalo tehtävä; paskanjauhannasta syntyy
kultaa! Teknologian palasiksi lyömä maailma on ihmiskunnan loppupeleissä koottava ehjäksi paljain käsin! Martola pitää käsillä
näpräämisestä, eikä käytä tietokoneen kuvankäsittelyohjelmia. Eräs mustavalkoinen valokuvateos näyttää koneella tehdyltä, mutta
läheltä voi aavistaa Martolan sormen jäljet.
Erkki Pirtola
5.-30.9.2015
Avajaiset: 4.9. klo 18-21

MAKE YOUR MARK Garage / Gallery
Kaasutehtaankatu 1 (rakennus 6)
00540 Helsinki.
ma suljettu
ti – pe 12 – 19
la 11 – 16
su 12 – 16

Lisätiedot:
Umut Kiukas, info@makeyourmark.fi +358 45 20 41 779

http://www.makeyourmark.fi/